Veivineitsyys menetetty

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa ottamaan osaa SavaWayhin, eli ompeluryhmän perjantai-illan haasteeseen. Ja voi että oli kivaa!

Pikku piltiltä tilattu ylläripussukka piti sisällään palan ihanan keltaista kukkakangasta, sekä palaset silityskalvoa, jota oli todella hauska päästä kokeilemaan.

Koska työt tunnetusti häiritsee harrastuksia, jouduin delegoimaan pakein avauksen ja kankaan pesun kotona olevalle miehelle. Ja kovasti vannotin, että heti sitten kuva sisällöstä. Visio ehtikin työpäivän aikana syntyä, onneksi toimi sellaisenaan eikä tarvinut muuttaa.

Toteutusta rajoitti se, ettei mulla ollut varastossa kukkiin sopivaa kangasta. Piti siis pitäytyä tarpeeksi pienessä ompeluksessa. Loistava tilaisuus siis kokeilla bodyn ompelua! (Selvennyksenä mainittakoon, ettei oo meillä vauvauutisia ;) )

Resorikanttaus vaatii vielä hiomista ja nepparit parempaa kohdistusta, muuten olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Silityskuvakin onnistui hyvin, kokeilen sitä ehdottomasti uudestaan. Ja voi että, nyt on täysi ompeluinto päällä! Saisiko ompelunssan perusteella saikkua?

Aurinkoista sunnuntaita!

Minions ja vähän piirakkaa

Ystävä naapurista valitti erään kerran, etten ollut vieläkään lunastanut vuosia sitten antamaani lupausta neuloa hänelle villasukat. Lyhyen haastattelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että sukat tulevat olemaan kaikkea muuta paitsi yksivärisen tummat. Ensin mietin piruuttani tälle parrakkaalle miehelle vaaleanpunasävyisiä prinsessaunelmasukkia, mutta törmättyäni Neuloosi vs. Purkoosi -blogissa Itse ilkimys -elokuvista inspiraation saaneisiin Minion-lapasiin, oli oma ideani valmis.

Ei muuta kuin lankakauppaan ja nämä veikeydet tulille!

Lankana näissä on 7 veljestä ja malli perussukka vahvistetulla kantapäällä. Vinkkiä miehen sukan silmukkamääriin kurkin Novitan sivuilta. Musta raita on neulottu sukan mukana, silmä virkattu jälkikäteen kiinteillä silmukoilla ja ommeltu kiinni. Lapasissa oli tehty myös hauskat hiustupsut ja kirjailtu suut, itse päätin kuitenkin jättää ylimääräisyydet pois, että sukkaa olisi tarvittaessa mukava käyttää myös kengän sisällä.

Kevään aikana valmistuivat myös Novitan sukkalehdestä löytyvät Piirakkasukat omaan jalkaan. Nallesta tehtynä niistä tuli sen verran ohuemmat, että käyvät myös keväällä ja alkusyksystä kepoisampien kenkien lämmikkeeksi. Tarvetta oli myös ihan yksivärisille sukille, vaikka raidalliset ja moniväriset ovatkin enemmän omaan mieleen. Pidän näistä silti paljon, ainoana miinuksena on, että ne magneetin lailla tuntuvat keräävän kaikki lattialla majailevat koirankarvat itseensä! Ihan sama oliko meillä imuroitu viisi minuutia vai viikko sitten...

Pahoittelut stailauksesta, kuva piti saada napattua heti viimeisen langan päättelyn jälkeen, ennen kuin talouden jokainen karva on näissä kiinni :D

Paljon ideoita pyörii päässä ja varastojen kankaat sekä langat huhuilevat jo kärsimättömästi niiden toteutusta odottaessa. TYmpeää vaan tämä työnteko, kun hankaloittaa harrastamista! Tämä kesä siis edetään hitaasti hyvä tulee -periaatteella, ihan vaan rivi tai sauma kerrallaan. Onneksi tämä harrastus ei tunne deadlineja. :)

Ihanaa juhannusta kaikille!

Olen vielä hengissä!

Ainakin suunnilleen... Alkuvuoteen on mahtunut paljon, siksipä rakkaat harrastukseni käsillä näpertäminen ja tuotosten dokumentointi ovat olleet lähes kokonaan jäissä. Kun ei ehdi tehdä, ei ole myöskään mitään mistä blogata.

Tammikuussa syntyi miehelle lapaspari akuuttiin hanskapulaan mustasta ja tummanharmaasta seiskaveikasta. Mallina peruslapanen peukalokiilalla ilman mitään kommervenkkejä. Nekin ehdin kuvata vasta nyt, kun ovat jo käytössä nukkaantuneet. Käyttöönhän ne on toki tehtykin, eli hyvä kun kelpasivat!

Toinen alkuvuoden aikana valmistunut tuotos tuli myöskin tarpeeseen, kun ystävän kanssa piti saada yhtenäinen bilelook opettajaopiskelijoiden Talvipäiville Joensuuhun. Mikäpä muukaan siitä syntyi, kuin Raksajamppapipo Pehemiän Handy men -trikoosta kaksin kappalein! In action -kuvia ei tullut napattua, mutta omani ura on jatkunut bad hair dayn pelastajana kotioloissa. Pipo on kaksinkertaista trikoota, kohta sillä tarkenee myös ulkona!

Mulla jo pari uutta herkkua marinoituu kangashyllyssä... odotellen sitä päivää kun jaksan lähtä resorikaupoille. Näitä trikoisia pipoja pitäisi tehdä vielä pari lisää tukankasvatusprojektin pelastukseksi. Tämä on ehdottomasti paras pelastus silloin kun hätäponnariin ei vielä yllä kaikki suortuvat, mutta au naturelle ei myöskään kehtaa lähtä ihmisten ilmoille. :D

Aurinkoista kevätsunnuntainta, tänään voisi siivota että jaksaa sitten huomenna keskittyä tenttikirjaan. As if!

Tuikkukuppien tuunausta

Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä on nyt meneillään DIY-helmikuu. Halukkaat bloggaajat saivat ilmoittautua mukaan, jonka jälkeen osallistujille arvottiin päivä, jolloin tulee julkaista omassa blogissaan tee-se-itse -aiheinen postaus ohjeineen.

Minulle arpoutui 16. päivä. Kriteeriksi suunnitteluun päätin, että tarvittavien ainesten tulee löytyä omista varastoista. Aloitan kynttilöiden polttamisen heti kun elokuussa illat alkavat hämärtyä ja jatkan tunnelmointia aina pitkälle kevääseen. Nyt halusin kirkkaisiin tuikkukuppeihin vähän keväisempää ilmettä. Tekniikka ei ole monimutkainen, mutta pelin hengen mukaan ohje tämän toteutukseen, olkaa hyvät!

Tästä lähdin liikeelle:

- kirkkaita kuppeja (myös pestyt piltti- ja hillopurkit käyvät)
- decoupage-lakkaa
- askarteluliimaa
- kuviollisia servettejä, nauhaa ja pitsejä
- leveä pehmeä pensseli lakan levittämiseen

Servetistä/nauhasta leikataan halutun kokoinen pala, jota sitten ruvetaan varovasti liimaamaan lakan avulla kupin pintaan. Muista irrottaa servetistä mahdolliset ylimääräiset kerrokset, niin että jäljellä on kuvioitu paperi. Pohjaa kohti kapeneva kuppi antaa haastetta paperin asetteluun, mutta pensselin ja lakan avulla sen saa taittumaan lähes itsestään.

Lakan kuivumiseen ei mene paljon aikaa, joten kynttilöistä pääsee nauttimaan vielä saman illan aikana!

Laatikosta sattui löytymään pari erilaista sinisävyistä raitaservettiä. Pystyraitaisessa paperi on kaksinkerroin, jotta värit erottuvat vähän kirkkaampina. Sinisen ja beigen sävyisestä matalasta kupista tuli niin vaalea, että värit eivät erotu kun kynttilä palaa sisällä.

Toisesta setistä tuli romanttisempi erilaisilla puuvillapitsinauhoilla. Pitsit kiinnittyivät helpommin perinteisesti liimalla, mutta saivat kevyen lakkakerroksen päälle. Halusin testata myös kankaasta leikattua kuviota, sekin liimautui hyvin kun lakkaa laittoi tarpeeksi. Tämä on siitä ihana tekniikka, että sitä voi soveltaa lähes kaikkeen, mikä on tarpeeksi ohutta että valo pääsee läpi. Mitähän itse koittaisi seuraavaksi? Tämä ei todellakaan jää tähän. :D

Näiden tunnelmien myötä ihanaa kevään odotusta! <3

Sylva-huutokauppa

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi.
Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.
Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

ps. Tätä viestiä saa jakaa!

http://www.sylva.fi/fi/https://www.facebook.com/media/set/?set=a.581172215293566.1073741831.120673634676762&type=3

Syöpäsairaiden lasten ja nuorten puolesta rohkaistuin ompelemaan minäkin. Kankaat löytyivät kaikki omista varastoista (jonne kulkeutunet aikanaan Eurokankaasta) ja niiden mukaan muotoutui idea simppelistä hameesta värikkäällä taskulla. 

Huomasin vasta valmista työtä sovitellessani, että helmassa on kankaassa virhe... omaan käyttöön ei vaikuta, mutta tuntemattoman ostettavaksi ei sellaista kehtaa laittaa. Tänään pääsen siis vielä ompeluhommiin, kunhan kotiudun illalla. Onneksi leikkasin hamepalat kahteen kertaan! Saan siis itsekin hamosen, kunhan tuo huutokohde on fiksattu. :)

Mekko maatuskasta

Voi että mä olen kärsinyt, kun en ole ehtinyt ompelemaan... Tämän maatuskakuvioisen merinoneuloksen tilasin Pehemiältä jo ennen joulua, mutta vasta viime kuun lopussa ehdin sen korkkaamaan. Sillonkin ompelu jäi kesken, kun piti taas muuttaa pariksi viikoksi vanhemmille edistämään opintoja. Onneksi keksin pakatessa napata myös tämän mekonraakileen matkaan, ja viimein ehdin sen täällä ollessa viimeistellä.

Alun perin mulla kiilteli silmissä visio samanlaisesta mummomekosta, minkä Kukka oli toteuttanut. Olin kuitenkin tehnyt jo yhden hupun ja toinen oli suunnitteilla, joten kallistuin sen sijaan korkeaan kaulukseen, joka laskeutuu kauniisti lämmittämään kaulaa. Hyvä niin, tää sopii tähän mun mielestä paljon paremmin kuin huppu!

Hihansuiden ja helman huolittelu tuotti eniten päänvaivaa. Hihoihin päädyin ompelemaan kapeat kaistaleet samasta kankaasta, helman huolitteluun sain Saumanvara-ompeluryhmästä hyvän neuvon käänteen käsin ompeluun. Hidasta kuin mikä, mutta kannatti! Nyt vaan peukut pystyssä, että ommel kestää. :D

Itsensä kuvaaminen vaatii keskittymistä :D

Saataispa vielä vähän pakkasia, niin ehtis nauttia tämän lämmöstä. <3

Näyttää pahasti siltä, että mulla kävi vakava arviointivirhe käsitöitä mukaan pakatessa. Tämän lisäksi mukana ollut huiviprojekti on myös ihan loppusuoralla, joten saatan joutua vielä lankakauppaan ennen kotimatkaa... (voi harmi ;P)

Vaahterasadehupp...umekko

Koko syksyn seurasin kateellisena, kun blogeissa ja facebookin ompeluryhmissä esiteltiin toinen toistaan ihanampia luomuksia Vaahterasateesta. Vaikka en olisi ostamassa mitään, viihdytän itseäni usein selailemalla netissä kangaskauppoja. Hannan kankaassa törmäsinkin yllättäen tähän ihailemaani kuosiin, jota olin jostain syystä pitänyt lopuunmyytynä. Oli se sitä ollut tai ei, kauaa ei tarvinut pohtia ennen kuin olin jo klikkailemassa tilausta. Ja kun en ollut varma menekistä, tilasin ihan varmuuden vuoksi heti kerralla kaksi metriä tätä ihanuutta.

Mulla alkoi vahvistua visio pitkähelmaisesta hupparista, jossa olisi valkoiset resorit ja huppu vuoritettu valkoisella. Onhan tässä nuo kaikki elementit, jätin vaan varmuudeksi sen verran saumanvaroja, että tämä mitoiltaan muistuttaa enemmän mekkoa! No harm done, viime aikoina mun suosikki (koti)asu on ollut collegemekko ja leggarit. Onpahan nyt vastaava setti, jonka kehtaa laittaa päälle myös koulun penkille.

Kaavana sama MIW kuin edellisen postauksen paidassa. Vaahterasade-joustis Hannan kankaasta, resori ja hupun valkoinen trikoo Eurokankaasta. Huppu on siis vuoritettu valkoisella trikoolla, jotta näyttää siistiltä myös sisältä. Mua myös houkuttaisi leikellä joko toiseen tai molempiin sivuihin taskut, kun tästä tulikin mekkomittainen. Jos mulla ei ole tskussa koiran herkkuja tai kakkapussia, siellä on vähintäänkin käsi. Tällaisenaan tämä vaate on ehkä vielä jotenkin alaston... Tämä vaatii pohdintaa.

Kuvausharjoitukset jatkuu edelleen, eiköhän se yhteinen sävel vielä löydy. :D