Vaahterasadehupp...umekko

Koko syksyn seurasin kateellisena, kun blogeissa ja facebookin ompeluryhmissä esiteltiin toinen toistaan ihanampia luomuksia Vaahterasateesta. Vaikka en olisi ostamassa mitään, viihdytän itseäni usein selailemalla netissä kangaskauppoja. Hannan kankaassa törmäsinkin yllättäen tähän ihailemaani kuosiin, jota olin jostain syystä pitänyt lopuunmyytynä. Oli se sitä ollut tai ei, kauaa ei tarvinut pohtia ennen kuin olin jo klikkailemassa tilausta. Ja kun en ollut varma menekistä, tilasin ihan varmuuden vuoksi heti kerralla kaksi metriä tätä ihanuutta.

Mulla alkoi vahvistua visio pitkähelmaisesta hupparista, jossa olisi valkoiset resorit ja huppu vuoritettu valkoisella. Onhan tässä nuo kaikki elementit, jätin vaan varmuudeksi sen verran saumanvaroja, että tämä mitoiltaan muistuttaa enemmän mekkoa! No harm done, viime aikoina mun suosikki (koti)asu on ollut collegemekko ja leggarit. Onpahan nyt vastaava setti, jonka kehtaa laittaa päälle myös koulun penkille.

Kaavana sama MIW kuin edellisen postauksen paidassa. Vaahterasade-joustis Hannan kankaasta, resori ja hupun valkoinen trikoo Eurokankaasta. Huppu on siis vuoritettu valkoisella trikoolla, jotta näyttää siistiltä myös sisältä. Mua myös houkuttaisi leikellä joko toiseen tai molempiin sivuihin taskut, kun tästä tulikin mekkomittainen. Jos mulla ei ole tskussa koiran herkkuja tai kakkapussia, siellä on vähintäänkin käsi. Tällaisenaan tämä vaate on ehkä vielä jotenkin alaston... Tämä vaatii pohdintaa.

Kuvausharjoitukset jatkuu edelleen, eiköhän se yhteinen sävel vielä löydy. :D

Make it work ja "applikointiharjoitus"

On mulla oikeasti kädet, -16 pakkasta piilotti ne huomaamatta hihojen sisään :D

Eilen rohkaistuin viimein koikeilemaan, miten Linnelin Make it work asettuu päälleni. Mittailin innoissani itseäni ja kaavoja, kunnes laiskuus voitti ja totesin pärjääväni sillä, että teen L-koon ilman saumanvaroja. Ihan täydellisestihän tämä ei istu, mutta tarpeeksi lähelle, että kehtaa kuitenkin käyttää. Valmiista vaatteesta on sitten helpompi mallailla korjausta vaativia kohtia, kun joskus reipastun.

Sain äidiltä kaapissa lojuneen palan luonnonvalkoista collegea, jonka värjäsin Dylonin antiikinharmaalla. Se odotteli hyllyssä pitkään, kun ei tuntunut löytävän muotoaan millään. Sattuman kauppa tuntuu olevan mulla paras inspiraatio, kun yhden siivouksen yhteydessä kangas sattui vanhan jatkokäyttöä odottavan topin viereen. Palaset loksahti kohdalleen, peura leikkautui topin miehustasta ja vaati päästä paidan helmaa koristamaan.

Parvekekukka saattaisi olla vaihdon tarpeessa...

Kiitos kaksipuolisen tukikankaan kuvan applikointi sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka ensimmäistä sivua ommellessa itselleni vannotinkin, että seuraavan kerran kun haluan kokeilla jotain uutta, voisi sen aloittaa jollain vähän pienemmällä... Onneksi Brother ei pettänyt ja kaksi kohtaa missä alalanka alkoi sylttäämään, sain myös hyvin piilotettua. Koiran karvoilta lienee mahdoton välttyä tässä taloudessa... teippiharja mukaan seuraavaan kuvaussessioon!

Kaupunkimme kahdesta kangaskaupasta ei kummastakaan löytynyt sopivan väristä resoria, joten valitsin vaaleanpunaista, jonka värjäsin Dylonin flamingo pinkilla. Lopputuloksesta tuli tosi hyvä, vaikka kangaskaupassa myjän kanssa epäiltiin, miten resorin jousto-osio reagoi. Kauluksen purjerenkaat ja nyöri Nappi-Kikasta. Onneksi kaulusta saa käännettyä niin ettei näy, että purjerenkaat ompelin vahingossa väärälle puolelle... Hups :P

Millähän tuosta miehestä saisi koulittua kärsivällisemmän kuvaajan, juuri ja juuri se malttaa pari kuvaa napata ja sitten sais jo riittää. Ei mene oikein yksiin sen kanssa, että meikäläinen onnistu ehkä yhdessä kuvassa kymmenestä näyttämään ihmiseltä! Hääkuvissakin suurimmassa osassa naama ihan vinksinvonksin, kun en malta jättää selitystä hetkeksikään kesken. :D

Loppukevennyksenä meidän tämän päivän ruoka :D

Leggareita, tästä se lähtee!

Tai no, lähti jo ennen joulua! Onneksi on muutakin tekemistä kuin ompeleminen, niin ei oo vielä päässyt lähtemään tämä touhu lapasesta... Mulla on nyt anopin vanha Singerin saumuri lainassa, sillä huristelin kokeeksi nämä kahdet leggingsit. Piti testata, että vieläkö mä osaan, ennen kuin uskallan ruveta leikkomaan ja ompelemaan haastavampia juttuja.

Syksyllä kun vasta haaveilin ompelun uudeelleenaloittamisesta, selailin kuola poskella valuen ihania blogeja ja pysähdyin Ommellisen kohdalle. Siellä oli aivan ihanat Handy men -leggarit ja samalla sekunnilla tiesin, että mun on saatava omat. Kun himoitsemani kuosi sattui Pehemiälle tarjoukseen, en voinut enää vastustaa. Ennen kuin uskalsin saksia unelmieni miehiä, testasin vanhojen leggareiden avulla piirretyä kavaa EK:n palalaarista löytyneellä trikoolla. Homma toimi kerrasta, joten uskalsin käydä toimeen!

Molempien leggareiden vyötäröllä on ympyräksi ommeltu kuminauha, jonka saumuroin keltaisissa samasta trikoosta ja mustissa resorista tehdyn kaitaleen sisään. Yksinkertaista ja helppoa, en jaksanut ruveta kikkailemaan. Mustien lahkeet jätin tarkoituksella hieman liian pitkiksi, jotta ne rypyttyvät nilkkaan kivasti. Lahkeensuut on huoliteltu suoralla ompeleella, kun en päässyt kaksoisneulan kanssa yhteisymmärrykseen. Toisen neulan tikki oli pidempää kuin toisen, mutta en jaksanut sen kanssa ruveta tappelemaan, kun oli kiire saada uudet pöksyt käyttöön. Venyti vähän lahjetta ommellessa, niin siihen tuli pieni joustovara, eikä sitä nilkassa niin paljon tarvitakaan. 

Sovituskuvista on lähes mahdoton saada hyviä tähän aikaan vuodesta, kun missään vaiheessa päivää ei luonnonvalo riitä sisälle asti. Kevättä odotellessa, siihen saakka joutunemme tyytymään hiukan synkempän jälkeen, pahoittelut siitä.

Onhan tämä nyt suttuista... Höh.

Vaikka en millään haluaisi sitä hyväksyä, niin arki alkaa jylläämään päälle ja pitäisi aloittaa tenttiin luku. Sen jälkeen sitten palkitsen itseni vähän piirtelemällä kaavoja. <3

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Huolisyöppö

Joulun aikana olen kunnostautunut ompelun saralla lähinnä kankaita shoppailemalla. Pitäisi vaan opetella hankkimaan kerralla kaikki yhden työn tarvikkeet, ettei hommat sitten seiso kun mulla ei olekaan oikean väristä resoria, nappia tai kuminauhaa... Kahdet leggingsit sain ihan loppuun asti valmiiksi, muut ideat vielä pursuilevat päässä odottaen tarviketilausta.

Eilen mulle kuitenkin iski tarve päästä toteuttamaan. Yhdellä ystävällä on tällä hetkellä paljon mielen päällä ja tuntui, että haluan jollakin tavalla olla avuksi. Lamppu syttyi ja muistin joskus nähneeni idean huolensyöjästä, pehmoisesta kaverista, jonka kitaan voi lapulle kirjoitetut tai piirretyt huolet ja murheet hukuttaa. Hetken suunnittelin ja piirtelin ja pengoin kankaita. Tällainen siitä sitten tuli:

Vartalon raitatrikoo on EK:n palalaarista, muut kankaat kierrätetty vanhoista topeista ja T-paidoista. Laatikosta löytynyt vetoketju määritti olennon koon, sisuksen se sai tyynyn täytteestä, jota löytyi vaatehuoneesta pussillinen. Silmät olisin halunnut kirjoa, mutta sopivan langan puttuessa tyydyin piirtämään ne kangastussilla.

Toivottavasti tämä osaa lohduttaa silloin, kun itseltäni ei löydy sanoja. Saatan tällaisen tekaista myös itselleni työvälineeksi, kunhan saan prokrastinoinniltani valmistuttua! Syöppö voisi olla oiva apuri lasten murheiden käsittelyssä.

Jouluhaaste

Näin joulun lähestyessä Suusi haastoi minut vastaamaan muutamaan teemaan sopivaan kysymykseen. Homma manee siis näin:

JOULUHAASTE

Säännöt:

Vastaa 24 kysymykseen

Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin

Kerro kuka si nut on haastanut ja kenet haastat.

Itse haastan kaikki sellaiset, jotka haluavat pysähtyä miettimään oman joulunsa tärkeitä elementtejä ja jakaa ne meidän muiden kanssa. :)

Parasta joulussa? Viime vuosien opiskelukiireiden keskellä se on tainnut olla LOMA, pari viikkoa rauhoittumista ilman deadlineja ja lähestyviä tenttejä, ja akkujen lataamista kevään koitoksia varten. Mutta nautin kynttilöistä, valoista ja yhdessäolosta.

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia? En varsinaisesti järjestä niitä katsottavakseni, mutta saattaa niitä tulla aina joku joulun tienoilla katsottua. Viime vuonna näin Pentujengin jouluelokuvan, ja jostain syystä liikutuin kyyneliin asti...

Jouluherkkusi? Suklaakonvehdit.

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla? Koska minä ja sisarukseni emme lapsena välittäneet perinteisistä jouluruuista, tätini kehitteli joulupöytään lisäksi peruna- ja tonnikalasalaatit. Niistä on tullut pysyvä osa, vaikka nykyään kinkku ja laatikotkin maistuvat.

Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Ensimmäisen kerran ne huutelevat mua monesti jo marraskuun alussa. En vain jaa tätä taloutta yhtä jouluisen ihmisen kanssa, niin hänen hermojaan säästääkseen odottelen yleensä jouluuun alkuun. Valosarjoja toki kaivan esiin jo aiemmin iltojen pimentyessä.

Joulu kotona vai jossain muualla? Pariutumiseen asti vietimme joulun aina äitini vanhempien luona. Nykyään vuorotellaan minun ja miehen perheiden luona. "Onneksi" välimatkaa on sen verran, että joka paikassa juoksemiselta vältytään. Mulle jouluun kuuluu perheen kanssa oleminen, kotona ehtii nyhjöttää suurimman osan vuodesta.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia? Joka vuosi fantasioin siitä, että saisin lahjat tehtyä itse. Ehkä sitten joskus, kun deadlinet eivät enää paina päälle viimeisille viikoille asti... Tai voisihan sitä askarrella jo pitkin vuotta. Ei olisi huono taito oppia tätä "hyvissä ajoin" toimimista. ;)

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? Enemmän valaisen lyhdyillä ja kynttilöillä, mutta on mulla valosarja parvekkeella ja toinen etuovella kranssiin kiedottuna.

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa? Oman perheen kanssa, mutta siihen kuuluu useampi ihminen, eli vähän sekä ja että.

Onko sinulla joululahjatoivetta? Syttyneeseen ompelukipinääni olen toivonut saumuria, ja neuvottelut Joulupukin kanssa ovat taipuneet siihen että sellaisen olisin saamassa!

Paras saamasi joululahja? Tähän on mahdoton heittää mitään, mikä olisi ehdottomasti ollut ylitse muiden. Mulla on aina ollut hyvät yhteydet Korvatunturille, joten joka vuosi paketeista on avautunut senhetkiseen tilanteeseen mieleistä ja tarpeellista. ;)

Kamalin saamasi joululahja? Meillä on ihan pienestä asti ollut sellainen kulttuuri, että lahjat ostetaan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Ja siinä vaiheessa kun riski epäonnistumiseen alkoi kasvaa, vaihtoivat sukulaiset lahjapaketit rahakuoreen, jotta saatoimme ostaa jotain itselle mieleistä. Yhtäkään kammotusta en ole siis tainnut koskaan sada.

Kuvaile unelmiesi joulu? Paljon lunta, hyvää ruokaa ja kiireetöntä yhdessäoloa läheisten kanssa.

Mikä on ärsyttävin joululaulu? Ehdotonta inhokkia ei ole, mutta suomalaisten joululaulujen synkkyys kummastuttaa vuodesta toiseen. "Hei tonttu-ukot hyppikää" -biisin kohta "Vain hetken kestä elämä, sekin synkkää ja ikävää" on jotenkin absurdi.

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? Yksi kaunis lauantaipäivä kun välttelin vuoden viimeiseen tenttiin lukemista, virittelin meidän vähäiset koristukset tunnelmaa luomaan. Paristi olen leiponut torttuja, kerran pipareita ja juonut litratolkulla glögiä.

Paras joulujuoma? Lämmin glögi. Välillä himoitsen rusinoita ja manteleita joukkoon, mutta parasta se on silti ihan sellaisenaan.

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea kuusi! Tähän mennessä sellaista vain ei ole meidän pieniin asuntoihin mahtunut. Tässä olisi tilaa, vaan mahtaa vielä tänä vuonna ainakin jäädä hankkimatta. Siihenkin tottakai haluaisin itse askarrella koristeet.

Käykö teillä joulupukki? Ollaan vietetty joulua aikuisten kesken niin monta vuotta, ettei ole käynyt pitkään aikaan. Ehkä sitten taas, kun on pieniä lapsia perheessä.

Paras joulumuistosi lapsuudesta? Parhaiten on mieleen jääneet ne hetket, kun mummolassa malttamattomina tuijotettiin ikkunasta odottaen joulupukkia, ja voi sitä jännitystä kun vaari aina lähti "pukin poroja vahtimaan" pihalle! Vaari ei tosin monenakaan vuonna kelvannut pukiksi, kun siskoni jo melko pienenä tunnisti, että pukilla on ihan vaarin kädet. :D

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa? 

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko? Perinteisistä kaikki menee, porkkana ja lanttu erityisesti maistuvat. Bataattia tekisi mieli joskus testata.

Paras joulusuklaa? En nirsoile, kaikki käy!

Joulutortut vai piparit? Kumpiakaan en pysty paljoa syömään, mutta ennemmin ehkä pipari.

Sikamaista

Tämä on jo vanha työ, mutta halusin sen silti esitellä, kun olen siitä edelleen hurjan ylpeä! Muistelen, että tämä olisi niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2007. Hain silloin Oulun yliopistoon varhaiskasvatusta opiskelemaan, ja pääsykokeisiin kuului vapaaehtoinen ilmaisunäyte. Koska en laula enkä soita, jokin käsillä toteutettu juttu tuntui luontevimmalta. Pyörittelin pitkään erilaisia ajatuksia käsinukeista ja muista lasten jutuista. Aika alkoi kuitenkin käymään vähiin, niin yksi päivä sitten syttyi lamppu ja syntyi ajatus possushakista.

Yksinkertaiset possuhahmot on neulahuovutettu vaalenpunaisesta ja mustasta villasta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt niistä vielä vähän tiiviimpiä, mutta pitävät ne kutinsa näinkin. Jalustoina toimivat askarteluliikkeestä (varmaankin Sinooperista) ostetut valmiit puukiekot, jotka maalasin askartelumaalilla sopivan värisiksi. Isä leikkasi töissä vanerista laudan pohjan, jonka niinikään maalasin teeman mukaisesti.

Hauska osuus olikin sitten ideoida, miltä mikäkin nappula näyttää possujen maailmassa!

Ensimmäisenä itseoikeutetusti kuningasparit. Korvat on leikattu askarteluhuovasta, kärsät softiksesta ja mustat yksityiskohdat pistetty mustalla kuulakärkikynällä, vaaleanpunaiset geelikynällä. Kruunut on muotoiltu kullanvärisestä Cernit-massasta, ruusut löytyivät ompelijaystävän hätäapupussukasta, mihin hän oli kerännyt kaikkea kuninkaalliseen koristeluun sopivaa. Silmät, kuten kaikki muukin, on kiinitetty askarteluliimalla.

Lähettipossut on toteutettu kuin hallitsijansakin, omana juttunaan rambohenkiset nauhat päässä. Todellisia toiminnan possuja!

Ratsut tein samalla tekniikalla kuin possut, toki hevosmaisemmalla muotoilulla. Harjat on leikattu askarteluhuovasta.

Tornien toteutus tuotti eniten päänvaivaa. Lopulta niiden virkaa pääsivät toimittamaan possuressut, jotka olivat juuttuneet tynnyriin tavoitellessaan pohjalta herkkuja. Saavit ruskeasta Cernitistä.

Viimeisenä mun oma suosikkini, eli sotilaat. Inspiraationa näihin toimi Masi-sarjakuvan töhö alokas. Armeijanvihreä Cernit-kypärä roikkuu silmillä, mutta ei se toimintaa hidasta!

Pääsykoepäivänä tämän toteuttaminen tuntui entistä paremmalta idealta, kun oman vuoron odottelu kului mukavasti nykyisen aviomieheni kanssa pelatessa. Paljon parempaa ajanvietettä kuin peukaloiden pyörittely, peliin keskittyminen myös lievensi jännitystä. Tuolloin ei vielä opiskelupaikka auennut, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, olisi saattanut jäädä monta hienoa juttua kokematta. :)

Joulukalenteri

Karkelot-blogin Kukka keksi jakaa joulukalenteri-ideansa jo lokakuun puolivälissä! Seinällä roikkuvat sukkarivit näyttivät niin herttaisilta, että halusin meillekin samanlaiset. Jostain syystä mies ei vain oikein innostunut ideasta, kun sitä aloin hänelle tohkeissani tarjoilemaan... Niinpä päätin, että alakerran Eemi-vauvan on korkea aika saada oma joulukalenteri! Hätyytin apuun Merjan, joka lahjakkaana ihmisenä (ja ehkä vähän kummitätiyden vuoksi) innostui projektista. 

Kaikki kankaat on kerätty omista tai (paljon ompelevien) äitiemme varastoista. Löytyy niin Ikeaa, Marimekkoa, Eurokangasta kuin random joulukankaita 90-luvulta ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan askarteluhuopaa ostettiin uutena, että saatiin kaikkiin sukkiin sopivan väriset numerot. Sukissa on alkuperäiselle ohjeelle uskollisesti vuori, joko vanusta tai tukevammista kankaista tehdyissä vanhasta lakanasta, jotta ne pitäisivät seinällä roikkuessaan muotonsa. Huopanumerot on ajan säästämisen vuoksi liimattu kiinni.

Mielestäni tästä tuli kiva, lahjan saajakin tuntui tykkäävän. Ja loistava keksintö tuo muistitauluun kiinnittäminen, itse olisin lähtenyt virittämään narun ja pyykkipoikien kanssa! Ehkä mun täytyy ensi jouluksi askarrella meille samanlainen, miehen mielipiteistä viis. :P

Kalenterin sisälle myös askarreltiin iso osa ylläreistä, niitä ei vaan sovi vielä paljastaa, kun omistajat käyvät täälläkin kurkkimassa. ;)