tiistai 3. joulukuuta 2013

Ruususukat ja vähän muuta


Taas valmistui jotain, mikä ei tule omaan käyttöön. Viimeksi kotona vieraillessani pikkusiskoni pyysi, että tekisin hänellekin sukat. Tottakai mä sellaiset hänelle lupasin tehdä, ei tällainen perusmalli ilman kommervenkkejä vie niin paljoa aikaa. Työläintä oli raidoituksen suunnittelu, se vaati jonkun kerroksen purkamista ja kokeilemista ennen kuin syntyi mieleinen malli. Tietysti tämän olisi voinut välttää suunnittelemalla etukäteen, mutten oikein osaa. Vasta neuloessa näkee sitten oikeasti, että mikä näyttää sopivalta. 


Lankana vanha tuttu 7 veljestä, kaikki lankakorin uumenista. Olen mä aika hyvän varaston sinne saanut kerättyä, ja sieltä vielä sukat jos toisetkin neuloo ennen kuin tulee tarvetta lähtä lankakaupoille. Hyvin on lankojenostolakko pitänyt, vaikka uusien töiden aloittamisessa olenkin vähän lipsunut.

Tuo neljän värin raidoitus tuo jo oman haasteensa kerroksen vaihtumakohtaan, jota oli erittäin vaikea saada siistiksi matalien raitojen kohdalla. Pienet reiät siellä on, mutta eiköhän ne tasoitu käytössä... Tai sitten ei, mutta ei pitäisi kuitenkaan käyttöön vaikuttaa. Näistä väreistä tulee ihan mieleen ruusu, toivottavasti siskokin pitää niistä. :)


Käytiin äidin kanssa viikonloppuna Tallinnassa ja Karnaluksilla, kuten aiemmin jo tulin maininneeksi. Reippaina tyttöinä katsoimme aamulla kartasta reitin ja totesimme, että tuonhan jaksaa kävellä ja reitin pitäisi olla simppeli. Kuuluisia viimeisiä sanoja. Kahdesti jouduimme kysymään matkalla tietä. Onneksi nämä tapaamamme virolaiset olivat todella avuliatia. Erityisesti lämmitti nuori nainen, joka pysäytti autonsa risteykseen ja kysyi, tarvitsemmeko apua. Saatoimme ehkä piirtämäämme "karttaa" tulkitessa olla vähän sen näköisiä. :D Kerroin meidän etsivän Karnaluksia, mutta olevamme hienoisesti sivupolulla. Nainen innostui ja kertoi sen olevan myös hänen suosikkikauppansa, ja ystävällisesti tarjoutui viemään meidät perille asti, kun oli itsekin siihen suuntaan menossa. Tällaista vilpitöntä avuliaisuutta muistaa lämmöllä vielä pitkään jälkikäteen.

Itse Karnaluksilla kävi juuri niinkuin pelkäsin ja iski runsaudenpula. Alkoi pelottaa, että ostelu karkaa käsistä jos lähtisi hankkimaan ihan varmuuden vuoksi varastoon ihania nauhoja, nappeja ja lankoja... Niinpä omat ostokseni jäivät melko pieniksi. Ruskeaa Woolia ostin ihan vain siksi, että sitä ei ole ollut hetkeen Suomessa myynnissä. Se on kuitenkin yksi mun suosikkiväreistä ja helppo yhdistää melkein minkä tahansa muun värin kanssa. Pesukonevärit ovat lähes puolet halvempia kuin täällä, mittanauha ja ratkoja olivat myös puoli-ilmaisia. Toki ne multa molemmat puuttui, joten tulivat tarpeeseen. Bambupuikkoja lähdin sieltä ihan suunnitelmallisesti hakemaan, mutta saalis jäi heikoksi, sillä niiden hinta ei huomattavasti eronnut Suomen tasosta. Numeron 6 pyöröpuikot sain reilulla viidellä eurolla, samankokoiset sukkapuikot Kangas & Nööpistä vähän päälle kuuden euron hintaan. Muuten hinnat olivat 8€ luokkaa. Seuraavaa reissua varten täytyy suunnitella paremmin tulevia käsitöitä.


Koska veronpalautukset tulee kohta, uskalsin myös vähän shoppailla täällä koti-Suomessa. Joka tyypin kaavakirjaa on niin kehuttu, että kävin sen myös itselleni tilaamassa aloittelemani vaateompelun tueksi. Yliopiston kirjaston vieressä on kohtalokkaasti Eurokangas, jonne huomaa helposti piipahtavansa lukupäivän jälkeen palkitsemaaan itsensä palalaareja tonkimalla. Tänään sieltä löytyi tuo ihana raitatrikoo joka päätyy tuubihuiviksi, sekä uskomattoman suloinen ja taivaallisen pehmeä paksu collegekangas. Sen kohtalosta en ole vielä täysin varma, mutta sen tiesin, että sen on päästävä mukaan. Tigerissä sattui silmiin hauska kirjainleimasinsetti, sille tulen varmasti keksimään käyttöä.

Loppuviikosta tulee tiukka, keskiviikkona olisi yksi tentti minkä jälkeen matkustan taas kotiin muutamaksi päiväksi töihin. Siinä ohessa pitäisi myös ehtiä lukea, sillä viikon päästä maanantaina on vielä yksi tentti täällä etelässä... Sen jälkeen onneksi loppuvuosi hiljenee ja ehtii laittaa kodin joulukuntoon. Niin, ja aloittaa uuden käsityön... Ystävä toi mulle eteen kassillisen ihanan pehmeää alpakkalankaa ja toivoi, että ne muuttuu huiviksi tai joksikin muuksi, mikä lämmittää töissä ja ulkona talven viileydessä. Onneksi junassa on aikaa aloittaa, tenttikirjat ovat kotona odottamassa. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti