Enhän mää sitten malttanutkaan...

Niinpäniin, syksyn ensimmäinen tentti on takana ja huomenna kutsuu luennon jälkeen taas Valtion Rautatiet matkalle kotiin. <3 Kieltämättä sinne on jo kova ikävä, vähemmän ja enemmän karvaisten kotijoukkojen luokse. Vaan enhän malttanut odottaa edes junamatkalle, saatika kotiin ja parempia kuvia tätä postausta varten.

Tässä se nyt siis on: Pussihelmainen hame Kukan blogista löytyvän ohjeen innoittamana. Seurasin tutoriaalin vaiheita hyvinkin orjallisesti, kaavan ainoastaan varioin Ottobre 5/2012 -lehden Aztec-hameesta. Taskut oli ehdoton saada mukaan, muutoin kavensin vuorta, ja tein etu- ja takakappaleet kokonaisista kappaleista. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla, kuten Kukkakin oli tehnyt. Kankaan bongasin Anttilassa ensin kappa-verhona ja olin jo vakavissani sitä ostamassa, kunnes äkkäsin tätä myös metritavarana. Mulla kävi todellinen munkki, sillä kankaat oli sillä hetkellä -40% alennuksessa! Ei jäänyt paljon metrihintaa tälle. Vuori löytyi äidin komerosta, resori Eurokankaasta.

 Eihän nämä kuvat nyt oiken anna oikeutta ompelukselle eikä mallille, mutta minkäs hätähousu itselleen mahtaa. :D Täällä vanhemmilla on kunnon peili vain eteisen kapeassa käytävässä, jossa ei pääse tarpeeksi kauas, että mittasuhteet tallentuisivat kameralle oikeanlaisina. Vaikkei mulle oo syntymässä pituutta jaettukaan, niin ei mun jalat silti ihan nuin töpöt ole, mitä näissä kuvissa näyttää. :D

Kuten aiemmin päivällä mainitsin, tämä on ensimmäinen ompelus pitkään aikaan ja sen kyllä huomasi tehdessä! Vaikka olen joskus ollut tässä hyväkin, tuntuma oli alkuun täysin hukassa ja tein vähän jokaisessa työvaiheessa aloittelijan virheitä. (Mm. vuori tuli saumuroiduksi päällikankaaseen väärinpäin, mutta sitähän ei tarvitse kenellekään kertoa, kun se ei käytössä näy.) Helman rypytyksessä tutustuin ensimmäistä kertaa framiloniin, vasta puolen helman jälkeen se alkoi istua käteen... kun ensin vasemman käden nimettömän nivelet oli pariin kertaan lukkiutuneet. Mittaamisessa voisi myös olla tarkempi, jos tästä tulee revanssi, siihen tulee lyhyempi helma ja tiukempi resori. Tämä saattaa tarvita vielä vähän kuminauhaa, että pysyy päällä koko päivän. :P

Olkoonkin vähän maanantaikappale, mutta käyttövaate tästä silti tulee. Ja sormet syyhyää jo uusien projektien kimppuun, kunhan anopin saumuri tulisi huollosta pian! Saisin sillä huristella siihen asti, että Joulupukki tuo mulle oman. Ompelukone on niin palikkamalli, että sillä ei paljon joustavia ommella. Toisaalta voi olla hyväkin kertailla hiukan tekniikoita, ennen kuin lähden tuhoamaan jemmaan hankittuja trikooherkkuja.

Tietynlainen harjoitelma oli tämä harmaa EK:n palalaarista löytyneestä täydellisen mallisesta trikoopalasta saumuroitu tuubihuivi. Mallin piti olla idioottivarma kun ei tarvinnut edes leikata mitään, ja onnistuinhan minä tämänkin ensin pussittamaan kaksinkertaiseksi, ennen kuin tajusin miten päin putken päät pitää ommella yhteen. Kaikki pitää vissiin kokeilla kantapään kautta. Vaan senhän sanotaan olevan tehokkainta oppimista. ;) Käyttöön pääsi heti tämäkin, saattaa jopa olla uusi lemppari. Väri on myös sopivan neutraali, helppo yhdistää melkein minkä vaan kanssa.

Jospa sitä sitten siirtyis uneksimaan pakkaamisesta... Jos mun tavarat olisi yön aikana mystisesti viikkautuneet siististi reppuun? :)