tiistai 19. marraskuuta 2013

Joulukranssi


 Nyt alkoi joulun laitto tässäkin huushollissa. Kynttilöitä on poltettu jo heti syksyn alusta, mutta nehän luo vain tunnelmaa... eikä ole edes joulun punaisia. Ei varmaan ole mikään yllätys kun tunnustan, että tarvikkeet tähänkin kranssiin ostettiin jo vuosi takaperin. Taisin ihastua noihin Tiimarin huopaisiin peuroihin, ja lähdin siitä sitten kehittelemään ideaa pidemmälle. Näistä kuvista ei nyt oikein erota, mutta kaksi peuraa on väriltään tumman violetteja ja alareunassa komeileva tumman ruskea. Täytyy koittaa saada parempia kuvia, kunhan ulkona hiukan kirkastuu... Pitääköhän laittaa saumurin jälkeen ostoslistalle kunnollinen kamera, että saisi esiteltyä luomukset arvoisiensa kuvien kera, ei tällaisilla suhruilla joista hädin tuskin erottaa värejä.

Homma alkoi sillä, että kranssi maalattiin valkoiseksi säänkestävällä spraymaalilla. Homma meinasi jo kaatua siihen, kun maalipurkin lapsilukko meinasi viedä tästä askartelijasta voiton! Alakertaa konsultoituani ja purkkia hetken pyöriteltyäni sen taika kuitenkin selvisi minulle, ja pääsin töihin. Kun maali oli kuivunut, sommittelin ja liimasin peurat paikalleen vain todetakseni, että jotainhan tämä vielä vaatii. Projekti sai päivän verran hautua, kunnes lamppu syttyi: männyn käpyjä se on vailla! Vaan tämäkään ei mennyt ihan niin, että "kävele ulos, valitse kauneimmat kävyt ja liimaa kiinni". Ei tosiaan. Koko päivän ja vähän kai edellistä iltaakin oli satanut kaatamalla, joten maa ja kävyt olivat märkiä. Yksikään ei siis ollut kauniisti auki. Ja oli jo pimeää, kun koiraa iltapissalla käyttäessä kyykin metsässä taskulampun valossa käpyjä poimimassa.

Yön verran kuivuttuaan yksi kävyistä oli auennut sieväksi, muut ei. Ja taas työpäivän jälkeen taskulampun valossa uusia keräämään. Kun olin levittänyt uudet kävyt kuivumaan ja lämpenemään, alkoi kärsimättömyys jo poltella ja halusin saada kranssin ripustettua oven viereen mahdollisimman pian. Miehen kanssa lopulta keksittiin, että laitetaan kävyt uuniin, jos ne siellä aukeaisi. Loppujen lopuksi ne siellä sadassa asteessa varmaan puolisentoista tuntia muhi, kunnes sain poimittua joukosta sopivat yksilöt kranssin komistukseksi. Vaan ei se ollut vielä siinäkään, kun keksin että valot tämä vielä vaatis. Taas piti odottaa seuraavaan päivään ja kurvata heti töiden jälkeen Prismaan, josta sopiva sarja löytyi ja vielä asiakasomistajapäivien ansiosta koivn edukkaasti!

Lopputulos on kovasti mieleeni. Ja mieltä lämmittää sekin, että pitkään lojuneet projektit valmistuu sittenkin. :) Kohta täytyy ruveta suunnittelemaan, mitä neulomuksia pakkaa ensi viikoksi, seuraavalle "opiskelulomalle". Tenttikirjojen lisäksi, tietysti.


6 kommenttia:

  1. Oo siis ihan älyttömän hieno! Veditkö ton johdon sisälle että sait valon?

    VastaaPoista
  2. Kiitti! Joo, avattiin keittiöstä ylempi tuuletusikkuna, johdon saa ulkopuolella sopivasti kulkemaan ikkunalaudan alla piilossa. :D

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Sari, ja tervetuloa joukkoon! :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Voi kiitos, tästä tuli todella hyvä mieli! Vaikka näitä omaksi riemuksi tekee niin on mukavaa, että joku muukin ilahtuu. :)

      Poista