Keskeneräiset: osa 1

Kuten aiemmin uhkasin, käytin eilisillan inventoimalla lankakoria. Melko läjähän sieltä ja vaatehuoneen uumenista löytyi. Tilanne ei kuitenkaan ole niin epätoivinen, kuin etukäteen pelkäsin! Seuraavanlainen seurakunta siellä on mua ollut odottelemassa:

Tämä ei ole edes paha, kaksi peruslapasta seiskaveikasta vailla peukaloa. Saa nähdä saanko toteutettua alkuperäisen visioni ja kirjoa lapasten selkämykseen jonkin kuvion.

Sukkapari jämälangoista. Ensimmäisen langanpäät pitäisi päätellä. Toinen on onneksi jo aloitettu, pari iltaa tv:n edessä niin tämäkin homma on paketissa. Lankana myös näissä 7 veljestä.

Tämä on jo vähän turhan nolo... kaksi paria säärystimiä lähemmäs kymmenen vuoden takaa, päättely vain on tekemättä. Ruskeasävuisissä lankana Isoveli, ohje on jostain vanhasta käsityölehdestä. Säärystimet piti saada tehtyä, koska malleina niitä esittelemässä olivat Tik Takin tytöt. Samoista langoista tein myös samanhenkisen pipon, mutta se on harmi kyllä vuosien saatossa kadonnut jonnekin. Raidalliset on seiskaveikan raitaa, pääsevät kyllä heti käyttöön. Tänään satoi tänne nimittäin ensilumi. <3

Nää on yhdet omat suosikit, Taimitarhan ohjeella tehdyt Maatuskalapaset. Vihreä on paria vailla, innostus lopahti kun peukalosta tuli turhan nafti. Eihän se olis iso homma purkaa ja tehdä uusiksi, ei vaan oo tullut tartuttua toimeen. Petroli on ensimmäinen laatuaan. Minkähän väriset sitä sitten tekisi, kun nämä on paritettu?

Näistä mytyistä vasemmanpuoleinen on Sagittaria-huivi, joka on seissyt varmaan keväästä asti koskemattomana, odottamassa sitä maagista hetkeä, kun keksin mikä mulla on siinä pielessä... Jäljellä ei olisi enää montaa mallikertaa, mutta ihan sama mitä teen, joka kerta on joku silmukka joka ei löydä paikkaansa. Annan sen siis vielä hautua. Malli itsessään on kuitenkin mukava neuloa ja Wool lankana ihana, en tiedä vaikka odotellessa tekisin toisen. Jos vaikka siitä sitten oppisi, mitä en tässä nyt hahmota. Oikeanpuoleinen on lovikka-lapasen alku, joka ei ole päässyt tuota pidemmälle kun avulias koira äkkäsi neulomuksen ja päätti maistella puikkoja. Ostoslistalla on siis edelleen tarpeeksi paksut bambupuikot että nämä sais vaikka tämän talven pakkasille valmiiksi.

 Tämän lapasen tarina menee myös nolojen käsitöiden top 5 -listalle. Taisin olla vielä lukiossa, kun aloin tekemään tällaista paria äidilleni joululahjaksi. Nolouden määrää lisää se, että annoin kuitenkin tämän valmiin lapasen, mukanaan lupaus toisesta. Jospa sitä täksi jouluksi yllättäisin äidin. Saattaa vaan mennä tämäkin lapanen uusiksi, sen verran käsiala vuosien saatossa kehittynyt. Ohje on jostain muinaisesta käsityölehdestä, lankana Nalle.

Tämä päätön reppana on Barbara Gregoryn Horatio & Oren -mallin mukaan tehty lapanen. Tein näitä yhden ruskea-valkoisen parin vuosi sitten joululahjaksi. Lankana tässä on Wool, mieli halajaa kokeilla ohjetta myös seiskaveikalle tai Nallelle, josko siitä tulisi vähän napakampaa jälkeä.

Näistä Nalleista on tulossa Novitan syksy 2010 -lehdessä ollut setti vauvalle. Alunperin ostin oranssinkirjavaa lankaa oikealla kuvassa näkyviä säärystimiä ja mahdollista huivia varten. Näistä piti tulla mun uuden takin kaveriksi ihania syksyasusteita. Särystin vaan tökkäsi siihen, kun en osannutkaan päätellä joustinneuletta joustavasti, mutta samalla siististi. Taidan antaa säärystimen odottaa ja katsoa, riittääkö lanka setin huppariin, vai pitääkö säärystimestä purkaa täydennystä. Vihreästä tulee housujen lisäksi huppariin tampit nappeja varten. Malli on kiva, mutta värit sen verran syksyiset, etten ole vielä päättänyt jätänkö setin odottamaan omaa mahdollista jälkikasvua, vai pistänkö eteenpäin muita vauvoja ilahduttamaan. Sitä ei onneksi tarvitse vielä murehtia, ennen kuin tämä ehtii valmiiksi.

Petroli näyttää olleen viime talven väri. Tässä on ihan alkutekijöissään ystävien koiralle komea palmikkopaita Novitan talvi 2011 -lehdestä. Tuossa on vaan liian pienet puikot, niin jälki ei ole tarpeeksi ilmavaa, että olisi kivan näköistä ja miellyttävä neuloa. Hankintaan siis kokoa tai puolikasta suuremmat puikot, ja uuteen yritykseen.

Tämä ihana polvimittainen palmikkosukka syntyi prototyypiksi. Lupasin ystävälle sukat itse värjäämistämme langoista, mutta halusin tutustua ohjeeseen ennen kuin lähdin sitä ystävän kinttuun sopivaksi muokkaamaan. Mies mokoma vaan ehti heittää pois lehden missä tämä ohje oli, ennen kuin pääsin toista neulomaan.

Vasemman kuvan tilkkuja aloin innoissani virkkaamaan kesällä, kun vähän ennen muuttoa sain vision harmaan-vihreästä sisustuksesta olohuoneeseen. Onneksi en ehtinyt saada niistä suunnitteilla ollutta peittoa valmiiksi, sillä nyt täällä on ruskeaa, punaista ja vaaleansinistä... Ei noitakaan silti passaa pois heittää, kuka tietää vaikka ne tulisi yhdistettyä johonkin toiseen väriin ja toiseen tarkoitukseen. Afrikkalaiset kukat ovat vuoden takaa kesältä, kun kokeilin pitkästä aikaa miten virkkaus minulta sujuu. Valkoiset pitsipalat eivät ole omaa käsialaa, mutta odottavat tarpeeksi sopivia seuralaisia joko kirpputorilta tai sitten itse virkattuna, että pääsen toteuttamaan makuuhuoneeseemme herkän lampun. 

Tässähän menee talvi mukavasti puuhaillessa. Oman postauksensa ansaitsevat vielä suunnitteilla olevat ompelutyöt, sekä muut mielessä olevat askartelut. Niin, ja pitäisi pariin tenttiinkin malttaa lukea. Toivottavasti näiden julki tuominen auttaa tavoiteessa pysymistä, eli näiden valmiiksi saamista ja uusien töiden välttämistä. Nyt voisi kuitenkin vaihtaa hetkeksi neulepuikot käteen, ennen kuin ruuanlaitto kutsuu.