Make it work ja "applikointiharjoitus"

On mulla oikeasti kädet, -16 pakkasta piilotti ne huomaamatta hihojen sisään :D

Eilen rohkaistuin viimein koikeilemaan, miten Linnelin Make it work asettuu päälleni. Mittailin innoissani itseäni ja kaavoja, kunnes laiskuus voitti ja totesin pärjääväni sillä, että teen L-koon ilman saumanvaroja. Ihan täydellisestihän tämä ei istu, mutta tarpeeksi lähelle, että kehtaa kuitenkin käyttää. Valmiista vaatteesta on sitten helpompi mallailla korjausta vaativia kohtia, kun joskus reipastun.

Sain äidiltä kaapissa lojuneen palan luonnonvalkoista collegea, jonka värjäsin Dylonin antiikinharmaalla. Se odotteli hyllyssä pitkään, kun ei tuntunut löytävän muotoaan millään. Sattuman kauppa tuntuu olevan mulla paras inspiraatio, kun yhden siivouksen yhteydessä kangas sattui vanhan jatkokäyttöä odottavan topin viereen. Palaset loksahti kohdalleen, peura leikkautui topin miehustasta ja vaati päästä paidan helmaa koristamaan.

Parvekekukka saattaisi olla vaihdon tarpeessa...

Kiitos kaksipuolisen tukikankaan kuvan applikointi sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka ensimmäistä sivua ommellessa itselleni vannotinkin, että seuraavan kerran kun haluan kokeilla jotain uutta, voisi sen aloittaa jollain vähän pienemmällä... Onneksi Brother ei pettänyt ja kaksi kohtaa missä alalanka alkoi sylttäämään, sain myös hyvin piilotettua. Koiran karvoilta lienee mahdoton välttyä tässä taloudessa... teippiharja mukaan seuraavaan kuvaussessioon!

Kaupunkimme kahdesta kangaskaupasta ei kummastakaan löytynyt sopivan väristä resoria, joten valitsin vaaleanpunaista, jonka värjäsin Dylonin flamingo pinkilla. Lopputuloksesta tuli tosi hyvä, vaikka kangaskaupassa myjän kanssa epäiltiin, miten resorin jousto-osio reagoi. Kauluksen purjerenkaat ja nyöri Nappi-Kikasta. Onneksi kaulusta saa käännettyä niin ettei näy, että purjerenkaat ompelin vahingossa väärälle puolelle... Hups :P

Millähän tuosta miehestä saisi koulittua kärsivällisemmän kuvaajan, juuri ja juuri se malttaa pari kuvaa napata ja sitten sais jo riittää. Ei mene oikein yksiin sen kanssa, että meikäläinen onnistu ehkä yhdessä kuvassa kymmenestä näyttämään ihmiseltä! Hääkuvissakin suurimmassa osassa naama ihan vinksinvonksin, kun en malta jättää selitystä hetkeksikään kesken. :D

Loppukevennyksenä meidän tämän päivän ruoka :D