sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tuikkukuppien tuunausta

Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä on nyt meneillään DIY-helmikuu. Halukkaat bloggaajat saivat ilmoittautua mukaan, jonka jälkeen osallistujille arvottiin päivä, jolloin tulee julkaista omassa blogissaan tee-se-itse -aiheinen postaus ohjeineen.

Minulle arpoutui 16. päivä. Kriteeriksi suunnitteluun päätin, että tarvittavien ainesten tulee löytyä omista varastoista. Aloitan kynttilöiden polttamisen heti kun elokuussa illat alkavat hämärtyä ja jatkan tunnelmointia aina pitkälle kevääseen. Nyt halusin kirkkaisiin tuikkukuppeihin vähän keväisempää ilmettä. Tekniikka ei ole monimutkainen, mutta pelin hengen mukaan ohje tämän toteutukseen, olkaa hyvät!

Tästä lähdin liikeelle:
- kirkkaita kuppeja (myös pestyt piltti- ja hillopurkit käyvät)
- decoupage-lakkaa
- askarteluliimaa
- kuviollisia servettejä, nauhaa ja pitsejä
- leveä pehmeä pensseli lakan levittämiseen

Servetistä/nauhasta leikataan halutun kokoinen pala, jota sitten ruvetaan varovasti liimaamaan lakan avulla kupin pintaan. Muista irrottaa servetistä mahdolliset ylimääräiset kerrokset, niin että jäljellä on kuvioitu paperi. Pohjaa kohti kapeneva kuppi antaa haastetta paperin asetteluun, mutta pensselin ja lakan avulla sen saa taittumaan lähes itsestään.


Lakan kuivumiseen ei mene paljon aikaa, joten kynttilöistä pääsee nauttimaan vielä saman illan aikana!


Laatikosta sattui löytymään pari erilaista sinisävyistä raitaservettiä. Pystyraitaisessa paperi on kaksinkerroin, jotta värit erottuvat vähän kirkkaampina. Sinisen ja beigen sävyisestä matalasta kupista tuli niin vaalea, että värit eivät erotu kun kynttilä palaa sisällä.


Toisesta setistä tuli romanttisempi erilaisilla puuvillapitsinauhoilla. Pitsit kiinnittyivät helpommin perinteisesti liimalla, mutta saivat kevyen lakkakerroksen päälle. Halusin testata myös kankaasta leikattua kuviota, sekin liimautui hyvin kun lakkaa laittoi tarpeeksi. Tämä on siitä ihana tekniikka, että sitä voi soveltaa lähes kaikkeen, mikä on tarpeeksi ohutta että valo pääsee läpi. Mitähän itse koittaisi seuraavaksi? Tämä ei todellakaan jää tähän. :D





Näiden tunnelmien myötä ihanaa kevään odotusta! <3



perjantai 14. helmikuuta 2014

Sylva-huutokauppa

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi.
Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.
Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

ps. Tätä viestiä saa jakaa!

http://www.sylva.fi/fi/https://www.facebook.com/media/set/?set=a.581172215293566.1073741831.120673634676762&type=3


Syöpäsairaiden lasten ja nuorten puolesta rohkaistuin ompelemaan minäkin. Kankaat löytyivät kaikki omista varastoista (jonne kulkeutunet aikanaan Eurokankaasta) ja niiden mukaan muotoutui idea simppelistä hameesta värikkäällä taskulla. 

Huomasin vasta valmista työtä sovitellessani, että helmassa on kankaassa virhe... omaan käyttöön ei vaikuta, mutta tuntemattoman ostettavaksi ei sellaista kehtaa laittaa. Tänään pääsen siis vielä ompeluhommiin, kunhan kotiudun illalla. Onneksi leikkasin hamepalat kahteen kertaan! Saan siis itsekin hamosen, kunhan tuo huutokohde on fiksattu. :)




keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mekko maatuskasta


Voi että mä olen kärsinyt, kun en ole ehtinyt ompelemaan... Tämän maatuskakuvioisen merinoneuloksen tilasin Pehemiältä jo ennen joulua, mutta vasta viime kuun lopussa ehdin sen korkkaamaan. Sillonkin ompelu jäi kesken, kun piti taas muuttaa pariksi viikoksi vanhemmille edistämään opintoja. Onneksi keksin pakatessa napata myös tämän mekonraakileen matkaan, ja viimein ehdin sen täällä ollessa viimeistellä.

Alun perin mulla kiilteli silmissä visio samanlaisesta mummomekosta, minkä Kukka oli toteuttanut. Olin kuitenkin tehnyt jo yhden hupun ja toinen oli suunnitteilla, joten kallistuin sen sijaan korkeaan kaulukseen, joka laskeutuu kauniisti lämmittämään kaulaa. Hyvä niin, tää sopii tähän mun mielestä paljon paremmin kuin huppu!


Hihansuiden ja helman huolittelu tuotti eniten päänvaivaa. Hihoihin päädyin ompelemaan kapeat kaistaleet samasta kankaasta, helman huolitteluun sain Saumanvara-ompeluryhmästä hyvän neuvon käänteen käsin ompeluun. Hidasta kuin mikä, mutta kannatti! Nyt vaan peukut pystyssä, että ommel kestää. :D

Itsensä kuvaaminen vaatii keskittymistä :D


Saataispa vielä vähän pakkasia, niin ehtis nauttia tämän lämmöstä. <3

Näyttää pahasti siltä, että mulla kävi vakava arviointivirhe käsitöitä mukaan pakatessa. Tämän lisäksi mukana ollut huiviprojekti on myös ihan loppusuoralla, joten saatan joutua vielä lankakauppaan ennen kotimatkaa... (voi harmi ;P)